Tämä Jouluporukka ei kuulu vähääkään tähän juttuun, mutta hammaslääkärin tai turvonneen poskeni kuvaa en tähän aio laittaa. Ja kuvahan on oltava.

No siis.

Viimeisin Viisaudenhampaani alkoi käydä väsyneeksi. Ymmärsin, että se on nyt päästettävä vapaaksi. Paljon se oli joutunut puremaankin elämämme aikana - yötä päivää.

Päätin mennä sen kanssa hammaslääkrille. Ensin sitä yritettiin irrottaa normaalisti vääntämällä ja kiskomalla. Mutta V.V. pisti rajusti hanttiin. Sitten H.H. veti lonkalta esiin ultraääni-sahan, joka kuulema on turvallinen kahta tahdistintani Tikua ja Takua ajatellen. Hammas jurnotti paikallaan. Tässä vaiheessa ei enää ollut pitkään aikaan ollut kuulunut hyminöitä eikä juttuja kinkkugeimeistä Pirilön griineillä. V.V. oli päättänyt voittaa ja olisi niin tehnytkin, sillä edes ultraääni ei saanut sitä hievahtamaankaan. Mutta tässä vaiheessa H.H. oli ymmärtänyt kohdanneensa Jotain Aivan Erikoista. Hän ja hammassisar kattoivat ympärilleni leikkaussalin ja - PETTURIMAISESTI LEIKKASIVAT V.V:n IRTI JUURINEEN PÄIVINEEN!  Ottivat vielä röntgenkuvankin voitonmerkikseen, että mitään vastustajasta ei jäänyt jäljelle. Suuren montun rakas hampaani kuitenkin olisi jättänyt muistoksi, mutta H.H. ompeli senkin raukkamaisesti umpeen tosi monella tikillä.

Aikaa tähän kaksintaisteluun meni 1 tunti 40 minuuttia.