"Fanfaari on kolmisoinnun sävelin soitettu trumpettisignaali, myös lyhyehkö, luonteeltaan samantyyppinen sävellys useammille puhaltimille ja ja patarummuille." Näin minua opastaa rakas Musiikkisanakirjani. Musiikkiporttini kilvessä on nyt äffä. Ja sen alkukirjaimisista termeistä löytyi useampia, jotka kaiken lisäksi ovat kalenterin mukaan ajankohtaisiakin.

Esimerkiksi feu, Feuer, Fire, jotka sopivat kuvaamaan joulunaikaisia soihtuja ja muita tulia musiikissa. (Minulle kyllä tulee ihan ensimmäiseksi mieleen taas kerran Twin Peaksin "Fire walk with me".) Ja festivo. Ja sitten on näköjään jokaiselle aakkoselle jokin surumarssi- valitustermi. Äffässä se on funebre.

Mutta fanfaari. Mikä olisikaan fanfaarisempi kuin Kolmen kuninkaan marssin musiikki. (Jostain syystä minä ajaudun hyräilemään tätä aina pääsiäisen aikoihin. En ole vielä ainakaan saanut selvitettyä monivuotista voimakasta ajatusyhteyttä.)

Nyt kun vielä kuljemme Loppiaisen tiellä, niin siellä voimme hyvinkin kuvitella näkevämme "kolme kuningasta maasta vierahasta", jotka "kullan,mirhan ja suitsukkeen toi lahjaksi Herran äsken syntyneen."

"Seimen luo nyt astuu vieraat nuo ja uhrilahjat kalliit kaikki sinne kantaa..."

Varmaankaan samaan aikaan ei lahjaansa ole ojentamassa Pieni rumpalilapsi. Kai siellä jouluyönäkin oli jonkinsorttinen sisääntulojärjestys.

Mutta pienen rumpalilapsen lahjalle Vastasyntyt hymyili laulun mukaan. Hymyilikö suitsukkeelle? Olisi kyllä kannattanut. Sillä ainakin Maria ja Josef tarvitsivat niitä kalliita lahjoja selvitäkseen pakomatkastaan pienen Jeesuksen kanssa.

Siis FANFAARI.