SUURI YKSINÄINEN ODOTTAJA

SISSINHEIMON CHINTZ

kotinimeltään KATI

sak.jpg

Ei yhtään lyhennettä, vaan monta nimeä, kuten aina rakkaalla lapsella.

Viisas, ihana, uskollinen eläin. Laumanvartija, jolla hoitajia, ruokkijoita, mutta vain 1 isäntä, Peter. Jonnekin lähtiessään Peter aina sanoi suurinpiirtein minne oli menossa ja sanoi lopussa "Kati odottaa".

kati.jpg

 

Ja Katihan odotti. Se istui ikkunan edessä tai talon kulmalla, mistä vain parhaiten näki tien, minne Peter oli hävinnyt näkyvistä. Jos sen huomion sai hetkeksi kiinnitettyä johonkin muuhun, se mahdollisimman pian palasi odottamiseensa.

Kati eli n. 8-vuotiaaksi. Se kuoli johonkin sydänperäiseen sairauteen. Kuolemaan johtaneen sairauskohtauksensa se sai ollessaan yksin kotona. Kotiin tuli ensimmäiseksi Anne, joka löysi hyvin huonossa kunnossa olevan Katin. Peter kiirehti paikalle heti tiedon saatuaan. Kati sinnitteli hengissä siihen hetkeen, kunnes tunsi Peterin tulleen sen luo. Se siis odotti uskollisesti viimeiseen hengenvetoonsa asti.

Mutta vielä ei olla siinä.

Nyt vielä Kati on vain parivuotias neitokainen ja se on jätetty meille hoitoon. Olemme ensimmäistä kertaa sen kanssa asumassa huvilalla. Olimme kotona kaupungissa, kun Peter lähti, joten Katin odotuspaikka muuttui. Huvilalla se odotti isolle tielle johtavan tien päässä talon nurkalla. Kun asetuimme menemään nukkumaan ensimmäisenä iltana, emme saaneet Katia sisälle vartiopaikastaan muuten kuin kantamalla. Ja sisällä se heittäytyi ulko-ovea vasten raapien sitä paniikissa. Sen olisi pitänyt päästä katsomaan tielle, milloin Peter tulee. Ja joka kertanoiden viikkojen aikana, kun joku tuli autolla pihaan, Kati juoksi iloisena autolle katsomaan, tuleeko sieltä Peter. Ja pettymystä oli sydäntä särkevää katsoa.

Ainoa, joka sai eloa Suureen Yksinäiseen Odottajaan, oli Kik-kissainhoitajamme. Hänen kanssaan menimme rantaan kävelemään ja heittelemään keppejä sille.

ke.jpgvesi.jpg

Jos syvennyimme liiaksi keskusteluun eikä keppejä lennellyt tarpeeksi tiuhaan tahtiin, koko tosi suurikokoinen itäsaksalainen palveluskoira Sissinheimon Chintz tuli kovatassuisesti tönimään heittokättä. Tietenkin meidän olisi siis pitänyt olla lähes kaiken valveillaoloaikamme rannalla riehumassa koirulaisen mielenterveyden takia. Mutta noina viikkoina oli tosi kuumaa ja tuulettoman veden ääressä oli vielä kuumempaa, joten valtaosa tästäkin eläimenhoidosta kasautui Kikin hartioillle.

Kati laihtui useita kiloja noiden viikkojen aikana juuri tuon freneettisen vesiliikunnan vuoksi. Syötimme sille suuria ruoka-annoksia ja yritimme hellitellä sen surua antamalla sille DORIS-KEKSEJÄ.

doris.jpg

Keksejä syöttäessäni lauloin sille aina: "Doris, Doris, sä veit mun sydämein.... anna se mulle takaisin, sydäntäin mä vielä tarvitsen". Itkettää ikävästä tätä kirjoittaessani. Voi, ihana-ihana-Doris-Kati-Kumpsulainen.

Tämä oli yksi kesä.

-----------

ÄET,

EI TARVI, mutta jos satut kaupassa teehyllyn kohdalle, niin ota tyttärellesi ökykallista luomu-metsämarjateetä. Olen myös pian taas leivättä.

Kissat varmaan luuli, että aion taas valvoa myöhään ja päästää niitä eestaas pitkin yötä, koskapa läksivät niin reteesti ja yksissä miehin ulos illalla. Yritin selittää niille, että ei kun nyt ruvetaan nukkumaan. Mutta E vaan raapi ovea. Syyttäkööt itseänsä!

01.15 E ja O ulos

03.06 E ei kun J ulos

07.40 Veljekset E&J sisään. O:lla oma uteservering keittiönikkunan alla...

07.45 myös O sisään ja K ulos.

-----------

Seuraavaksi P, Ä, Peter ja Kati sisään ja kaikki kissat ulos!