"Yksin läksin matkahan, mutt parhaan seuran sain.

Kevät löysi käteni ja käy nyt rinnallain."

(Runoilija noin on sanonut. - Minä en ole lähtenyt mihinkään; varsinkaan yksin en tässä vaiheessa ole menossa Cittaria kauemmas. Mutta se täsmää, että kevät on löytänyt minun kamerakäteni kuljettaen sitä - ja käden varressa olevaa minua - kohteesta toiseen. - Tässä vaiheessa tahdonkin palauttaa kaikkien mieleen, että vielä vuosi sitten kameralla ei ollut mitään tekemistä käteni kanssa. Siis valokuvausportin olen avannut pysyvästi ja näkyvästi.)

Ensin oli Pääsiäinen.

PÄÄSIÄISAKKA AGNES seinälle kiinnitettynä noitapallonsa ja noitavalojensa kanssa. Liekö jotain noitakidutusta tämä tällainen, mutta näin se nyt meillä menee.

024.jpg

PÄÄSIÄISLILJAT ja ENKELI, joka miettii, ettei minun tarvitsisi. Minua kuitenkin mietityttää, milloin istutan uudet koristeangervot tuohon välikköön. Multa pitää kyllä vaihtaa, ei ne muuten jaksa olla koristeellisia.

025.jpg

Nämä ne silloin Pääsiäisen tienoilla olivat välillä lumen peitossakin, mutta virkosivat, kun aamun sanomalehteä hakiessa muisti luoda niihin lämpimän katseen.

puhelinkuvat%20066.jpg

Tämän FAFFA järjesteli ja filmasi sekä lähetti EMMAlle. - Tämän kohdalla minun on sitten muistettava olla ajattelematta oikeitten pääsiäistipujen kohtaloa.

puhelinkuvat%20059.jpg

Tästä syntymäpäivälahjaksi saamastani korista on muotoutunut vuodenaikakorini. Tähän olen ihan luontojaan jonkin juhlan lähestyessä alkanut kerätä siihen liittyvää rekvisiittaa. - Tätä kirjoittaessani tämän korin ja sen takana olevan vitriinikaapin sekä vierellä olevan ikkunan tiimoilta yhdistyy kolme vuodenaikaa: Ikkunassa on kesäkukkaiset verhot, kaapissa joulu ja korissa vielä pääsiäiskoristeet.

015.jpg

Tämäkin vie opitusti ajatukset Pääsiäiseen, vaikka minulla se on vain siksi, että olen perinyt sen äidiltä.

012.jpg

 

Kaikenlaista kevääseen liittyvää on ehtinyt tapahtua. - KIKIT kävivät tuomassa kevään huvilalle. Kevään tapahtumiin on luettava sekin, että olen ilmeisesti kadottanut kaikki sieltä ottamani kuvat. Jostain ne kaivan esille. Palautan vaikka taas kerran koko roskakorin sisällön tänne - taas kerran.

PETERIT kävivät Vaasassa - enkä löydä niitäkään kuvia mistään. Siis kevät täynnä minulle luontaisia tapahtumia.

REMONTTI oli, mutta niitä kuvia - jotka siis OVAT tallella - en ainakaan tähän laita.

TUNNISTAMATON VATSATAUTI oli ja on vieläkin kevättäni sävyttämässä.

 

Tänään sitten kävin pihamaalla kuvaamassa kevään edistymistä. Ja ainakin äsken ne kuvat olivat tallella.

 

KROOKUKSET, jotka jo nyt lopettavat kukkimistaan. Olivat kukassa jo ennen lumien sulamista (jos oli mitään lunta ennen keväällä satanutta, en muista).

puhelinkuvat%20067.jpg

Edellisten vuosien pääsiäisliljojen JÄLKELÄISIÄ, jotka minejä, koska niiden sipulit jäivät aikoinaan istuttamatta multaan. Kasvit ilmeisesti omatoimisesti etsivät juurillaan voimaa jostain ja kukkivat nyt ministi.

038.jpg

Pienin KARVIAISMARJAPENSAS, joka myös aikanaan jäi varsinaisesti laittamatta multaan, mutta joka silti nyt elää ja kasvaa. - Nämä itse itsensä kasvuun hoitaneet, laiminlyödyt ja syrjityt ovat minulle erityisen tärkeitä. Olen jonkin verran parantanut niiden elinoloja, mutta olen myös kunnioittanut niiden omatoimisuutta.

 

043.jpg

Näitä LUMILILJOJA (?) - korjatkoon se ken muistaa oikean nimen - on levinnyt ympäri pihaa, kaikkien puskien alle silmää sulostuttamaan.

042.jpg

Huomenna jos säät sallivat, korjaan kevään 1. RAPARPERIsadon. Ne ähristävät esille vadelmapensaiden kanssa elintilasta taistellen.

041.jpg

Valkokukkainen SYREENIPUSKA, joka on yhtä vanha täällä pihalla kuin mekin. Mummu toi Björklundin Lempiltä pienen juurakon, joka istutettiin talon nurkalle. Ei meillä ollut ruokamultaakaan sille antaa. Piha oli täytemaalla nostettu suosta, lisäksi oli tuotu Wärtsilän "mustaa muraa". - Monen vuoden ajan syreeni pohdiskeli, että ollako vai eikö olla. Jostain se sitten alkoi saada voimaa kasvaa. Se on nyt iso äitipensas, josta on irrotettu monia, monia jälkeläisiä ympäri pihaa.

040.jpg

Kun muut komeampinimiset pensaat vasta haukotellen kiskottelevat heräämistään talviunesta, niin tämä KOIVUANGERVO on jo räväyttänyt auki lehtensä, jotka ovat sydäntä särkevän kauniin- ja herkänvihreät. Näitä kevään ensimmäisiä vihreyksiä kelpaisi maailman kaikkien kansojen tulla ihailemaan vähintäänki yhtä suurella syyllä kuin Japanin kirsikkapuiden kukintoja.

035.jpg

Nämä KETUNLEIVÄT leviävät BROSANS HÄCKin - joka siis on luvatta meidän tonttimme puolella - juurella sankoin joukoin.

034.jpg

ORMÖGON (?) Miksi kaikilla asioilla pitää olla nimi? Kysyy hän, joka vielä muistaa omansa, mutta ei paljon muuta. K-KOMMENTOIJA SANOI TÄMÄN OLEVAN KEVÄTKAIHONKUKKA.

031.jpg

Ja ORVOKIT ja orvokit, minun kaimani.

028.jpg027.jpg023.jpg

021.jpg

Varjonpuolella olevalla syreenillä on vasta pienet pullukkaiset lehtisilmut. Mutta kyllä se siitä.

020.jpg

 

"Niin tulit taas KEVÄT valkoisin aamuin ja illoin..." (Siis valoa, valoa tarkoittaen - EI valkoista lunta! PLIIS!)