"Se kukk... se kukk... se kukkuvi, oi..." (Jo miljoonatta päivää tämä sama heti herättyä ...)

Maaria Leinosen joulurunoa runnellen lainaan: Siellä se on, joku on sen kuullut ja ehkä sinäkin jonain päivänä, kun tekniikka on saanut kuulokojeesi linnunlaulu-taajuudelle. - Kukkuuko käki aamusta?  Vai pitääkö olla paahteinen iltapäivän hetki jossain valkorunkoisessa koivikossa ...? Olenko minä muuten kokenutkaan kunnolla valkorunkois-koivumetsää niin täydellisenä sen koitoon koommin Luupujoen koululta muuton jälkeen? - Naurettavaa, mutta pitää kysyä niiltä, joilla on lintutaajuus korvissa, että milloin he kuulevat käen kukuntaa.

"Ken nukk... ken nukk... ken nukkua voi...?" Vai että 'en nukkua vois'? Ei kun kyllä se on 'ken nukkua voi'.

No, nämä nyt ainakin.

Ja Erik, josta minulla ei ole - vielä, se virhe korjataan lähitulevaisuudessa - nukkumiskuvaa. - Kissapojat ovat varsinaisia fågelskådare, mutta reagoivatko käkeen? Sekin täytyy pistää Erikin seuraamaan seuraavan kerran, kun hän kissojen läheisyydessä kuulee käen.

"Kesä on, eläköön, tullut lehtoon ja männikköön." Vai 'männistöön'?

Aivan herkullinen tilanne muuten minulla nykyään, kun  tuttavapiiriini muutaman kuukauden sisällä tuli yksi Anneli Lehtonen (entinen luokkatoveri kylläkin, mutta silloin eriniminen ja toisaalta olemme alkaneet olla yhteydessä keskenään vasta nyt tack vare FB) ja yksi  Anneli Lehto. Tämä viimeksi mainittu on nuori ja kaunis politiikko, jota äänestin viime eduskuntavaaleissa. Sai eniten ääniä puoluessaan meidän vaalipiirissä, mutta ei päässyt sisään, koska puolueella sinällään oli niin huono kannatus.

Siis 'lehtoon ja männikköön'.

Mahdottoman aurinkoista ja vihreää - silmät eivät vielä ihan tottuneet väreihin talven jäljiltä.

Muuten kiitoksen arvoisia tällaiset aamut. Kun on ollut niitä toisenkinlaisia - varmaan kaikilla on ollut. Että on aina aamulla anivarhaiseen - johtuu varmaan siitä, että huonokuntoiset ihmiset hyvin usein kuolevat aamuyöstä - että on siis soitettu, että faffa on kuollut Vaasan sairaalassa aamuyöllä, että fammu on kuollut aamulla, vaikka vielä hetki sitten oli pyytänyt alusastiaa ja oli tarkoitus, että hänet kotiutetaan tänään. Ja että mummu on hirveän huonossa kunnossa - kuten hän itse viimeisiksi sanoikseen sanoi, kun saavuimme sairaalaan: "Nyt minä oon hirveen kippee." Ja kuoli sitten 14 tunnin kamppailun jälkeen. - Ja sitten oli se aamu, kun Matleena soitti, että "äiti on hengityskoneessa Vaasan sairaalassa, sydän oli pysähtynyt matkalla sinne ja nyt ei tiedetä, miten käy". Silloin minä täysin tositarkoituksella, vaikkakin näin jälkeenpäin ajatellen hupsusti, lähes ensimmäiseksi ajattelin äitiä ja isää siellä ToisellaPuolen ja heille lähetin viestin: "Se on Lessu nyt tulossa sinne. Pistäkää portti kiinni älkääkä päästäkö sitä sinne. Ei sen vuoro vielä oo. Tässä täytyy olla joku erehys meneillään." Eivätkä äiti ja isä päästäneet Lessua sinne, joten hänen piti virota takaisin elämään - joskin henki pihisten sanan varsinaisessa merkityksessä ajoittain.

Vessaan pitää nyt  ja sitten on tutkittava, ettei Samun mukana ole tullut yöllä punkkeja sänkyyn. Tähän mennessä tänä keväänä ollut jo 5 ryömimässä joko lakanoilla tai minun kädellä tai olkapäällä.

Se kukkuvi, oi. Ken nukkua voi? Kesä on, eläköön, tullut lehtoon ja männikköön.