"...NÄYTTÄMÖILMAISUN MYKKÄ MUOTO, JOKA PERUSTUU LIIKKEISIIN JA ILMEISIIN." Sana on kreikkaa takoittaen tarkkaan ottaen 'kaiken matkintaa'. Pantomiimi on erittäin vanhaa perua ja erittäin tärkeäksi sen sanotaan tulleen uudemman tanssitaiteen, balettipantomiimin yhteydessä.

Kuulovammaiselle minulle pantomiimin kaltainen liikehdintä ja elehdintä on arkipäivää. Onhan viittomakieli pantomiimin arkeen siirretty muoto.

Vaikka osaisi viittomakieliset aakkoset ja viitottujen sanojenkin varasto olisi hyvä, niin ilman ilmeitä ja eleitä ei  ymmärretyksi tulemisessa pitkälle potkita.

Kun meillä rynnitään kesken kaikkea tärkeää takavasemmalle, ei sanota että 'vessaan', vaan kasvoille pinnistetään ahdistunut ilme ja käsi viittoo p-kirjainta.

Jos ilmeettömänä heiluttaa nyrkkejä edessään yhteen, ei ehkä mene perille, että 'nyt on kiire' ilman kiireen ilmettä.

Ja niin edelleen. Viittomakieli on ilmeikästä, primitiivistä, kekseliästä. Mutta niinhän on puhuttukin kieli. On joitakin sanoja, joita melkein ei kehtaa sanoa julkisuudessa, vaikka ne ovat virallisia sanoja, niin syvältä ne tuntuvat tulevan. Itsesuojeluvaistoni kieltää minua k.o. sanoja tässä luettelemasta.

Pantomiimi, viittomakieli. Melkein kaikki ihmiset elehtivät ja ilmehtivät paljon puhuessaan, vaikka eivät itse sitä huomaakaan. Joskus on jännää puhuessaan vetää pois kaikki puhetta ilmentävät elementit ja vain istua suorassa, kädet toimettomina ja naama peruslukemilla ja havannoida kuulijoitaan. Näyttävätkö ihmettyneiltä, eivätkö jaksa seurata puhetta...?