Monesti mainitsemani, kanssani asuva Ihmemies on - sen lisäksi, että hän on KAMERAMIES ja KAIKEN FIKSAAja - myös HERRA MUSIIKKI. Jotenkapa on siis ollut itsestään selvää, että minä olen aina kääntänyt kysyvän katseeni HÄNEEN, milloin musiikista, sen termeistä jne puhutaan. - Nyt PORTTIKÄTENI hamuaa tällekin alueelle. Minulla on projektina oppia/oppia myös käyttämään yksi musiikillinen termi A:sta Ö:hön. Ja 1. valitsin y.o.kirjasta sanan ATONAALINEN.

" ...Atonaalisesksi kutsutaan sellaista musiikkia, joka tekee kokemattomaan kuulijaan kaoottisen vaikutuksen, koska siinä ei saa hetkeksikään syntyä sellaista tunnetta, että jokin sävel olisi keskipiste, johon muut sävelet joutuvat suhtautumaan jotenkin. Tästä johtuen musiikista häviävät kaikkia sävellajit ja viimeistä piirtoa myöten mmyös harmonisuus..."

Jos nyt pyrkisin tässä olemaan atonaalinen, niin se tarkoittaisi, että kaikkien aikaa heijastavien havaintojeni tulisi olla tasa-arvoisia. Mikään ei saisi luulla olevansa keskipiste. Toisaalta silloin todella häviäisi se harmoninen järjestelmä, jonka olen luonut itseäni suojelemaan.

Mutta sitten taas toisaalta-toisaalta  - ovatko ne järjestelmät niin hyvä homma. Eikö olekin niin, että heti synnyttyään järjestelmä rupeaa kehittymään ja muuttumaan perinteiseksi. Eivätkä ne järjestelmät oikeastaan kestä kasvamista ilman, että ne heti alkavat vinoutua, Ne syntyvät puhtaina ja viattomina, hyvää tarkoittavina. Ne työnnetään massojen keskuuteen eivätkä ne kestä sinne  joutumista alkamatta vapista ja vääntyä. Auts.

Tässä piilee nyt ilmiselvä ristiriita. Oikeastaanhan järjestelmät luodaan massojen paimentamista varten. Ne tuntuvat kuitenkin toimivan vain teoriassa. Käytännössä käytäntö syö ne suihinsa ja ulostaa ne haisevina iljetyksinä käyttäjiensä silmille.

Perinteet, järjestelmät, harmonia? Enpä enää tiedä, mitä ajatella.

Omana Maijanani aion kyllä kaikesta huolimatta tästä lähtien käyttää hyvin usein termiä "atonaalinen". Sanon esim.: "Se täytyy kyllä myöntää, että nykyinen hallitus on täysin atonaalisessa tilassa."