Tämä tarina on tosi - vähän lällärinomainen - mutta kuuluu musiikillisen porttini raotukseen.

Silmäluomi värähtää. Herrämisen merkki? - Minä joka tapauksessa, kun olen niin kauan aikaa malttamattomasti odottanut: "Mitä sä tiedät bordunasta?" Mies voimatta uskoa korviaan: "Vaa-a?" Bordunasta. Se musiikkitermi, kun mä oon nyt b:ssä. Niinkuin että joidenkin soittimien tyhjiä kieliä sanotaan bordunan kieliksi. Siis borduna?"

Hiljaisuus. "Nukutsä?" "Nej, jag tänker."

"Du sa tyhjät kielet?" Bordunalla herätetty aviomies tulosti sitten selvityksen asiasta - tässä suomennettuna: "No, sehän on musiikkitekninen termi, jossa taustalla soi matala ääni. Tyhjä kieli, joka voi värähdellä vapaasti sellaisena kuin se on viritetty. Se ei siis ole soittajan viritettävissä. Tulee mieleen säkkipilli tai jonkinlainen kantele."

Ylösnousun yhteydessä koekäytin borduna-sanaa yöjuoksusta kotiin tulleiden kissojeni korville.

Samu oli hypännyt ikkunalaudalle jatkamaan fågelskådaamistaan. Kun aloin puhua sille bordunasta, sen korvat alkoivat viipottaa epäsymmetrisessä asennossa suurimman mahdollisen häiriintymisen merkkinä, joten ymmärsin jättää hänet rauhaan.

Otsa Tikrun otsaa vasten kuiskutin sille borduna-asioita. Se alkoi kehrätä ja kiehnätä vaatien rapsutuksia ja silityksiä joko bordunalla tai bordunatta. Lopulta se sai yskänkohtauksen paljosta kehräämisestä.

 

Otto pesi takapuoltaan ja kehräsi jo valmiiksi maxisti.Bordunan se ei antanut häiritä itseään.Sen naarmuinen nenä haisteli varmuuden vuoksi käsiäni tarkistaen, ettei tämä borduna vain pidä sisällään jotain syömisen liittyvää.

Ja myöhemmin mies vielä kertoi sanan luultavasti tulevan islannin kielestä tarkoittaen heidän jumalatartaan "Borduna, som en djup, fyllig stämma."

Tämä borduna se alkaa tuntua kovin tutulta: fyllig, kaikenaikaa äänessä oleva, ei pysty muuntumaan perusvirityksestään, tukahtunut ääni. Niin että lähdenpä tästä nyt värähtelemään tukahtuneesti jälkiruualle, vaikka olenkin ihan tarpeeksi fyllig.