Ei ole minun kuvani tai kissani. Mutta ihan on kissalla yhtä puutuneen näköinen olo kuin oli minulla, kun tulin hammaslääristä eilen. Ja se puutuneisuus oli vähintä vasemmassa yläkakkosessa, mitä kuitenkin oltiin ihan oikeasti puudutettu. No, anyway (toisteli hamm.lääkärinikin koko ajan).

Hädintuskin hoitohuoneeseen päästyäni, sain kuulla ilouutisen: "Kyllä oli eilen kunnianpäivä Suomelle ja ilonpäivä Iloselle, kun voitettiin golfissa." Implantin asentaminen kesti kaikkiaan tunnin ja siitä varmaan 50 minuuttia kuulin helilaskettelusta, laskettelusta ilman otsalamppua pimeässä metsässä, GOLFISTA. Voin esim. kertoa tarkalleen, miksi vähimmäisputtausten määrä on merkityksellisempi voitettaessa kuin enimmäis-sellaisten (tai kunhan nyt jotenkin). Ja kertomustensa väliajat hän HYMISI tyytyväisenä. Ei hyräillyt, vaan hymisi.

Ientäni oltiin laserpoltettu ja pilaria porattu ja välillä aina tehty jotain maallikolle tunnistamatonta kidutustoimenpidettä - kaikki sattui h-tillisesti. Minä pistin itseni taas ajattelemaan Mengelin juutalaispotilaita, joille natsileireillä tehtiin PUUDUTTAMATTA mitä inhompia juttuja (tämä on kautta aikojen ollut minun paniikinpoisto-ajatukseni hamm.lääkärin tuolissa). Mutta HÄN puhui puhumistaan ja silmät loistivat kasvonaamarin yläpuolella.

Kun homma oli hoidettu, hän heilautti tuolini yläasentoon, kertoi vielä vähän lisää, mitä kaikkea muuta kuin 650.000 euroa Ilonen nettoaa voitettuaan. - Minä: "Tää nyt särkee aika tavalla - kai se kuuluu asiaan." Hän: "Kyllä se siitä asettuu. Olihan sinulla jo seuraava aika varattuna?" Ja minä ulos huoneesta.

Kotiin päästyäni heittäydyin ensimmäiselle eteen osuvalle lavitsalle ja vikisin: "Faa-an va he taar sjukt!"