Vasta tässä nyt huomaan, että minun ihanilla enkeleilläni on Emmiksen piirtämät ilmeet kasvoillaan. Menee kyllä vähän tunnelmat poskelleen tuon suun myötä, mutta olkoon.

Tarkoitus oli siis fiilistellen kuvitella, millaista ihanaa musiikkia tuosta simpukasta tulee enkelin korvaan (joka on siis terve kaikki äänet kuuleva korva). Mutta kun katsoo noita ilmeitä, joutuu miettimään uudestaan. No, oli nyt sitten miten oli.

Siirryn tänään c-kirjaimeen musiikkiporttini raossa kuikuillen.

Tämä CROON-sana ylitti huomiokynnykseni mm. näistä kahdesta syystä.

Syy 1: Nyt siis tiedän nimen Twin Peaks-sarjassa käytetylle tavalle seisoa lavalla ja laulaa vääntelehtien, suu kiinni mikrofonissa, ääni tuskin kuuluen, mutta silti värähdellen. Se on siis 'crooning'.

Syy 2: Yksi työtoveri  - kirkolliset, ohuet, liehuvat, maantienväriset, pitkät hiukset keski-ikäisellä naisella! - lauloi aina joulukahveillamme ääni väristen. Ihan oikeasti. Alkuun aivan säikähdimme, kun emme ymmärtäneet, pitääkö meidän ottaa hänet vakavasti vai onko hän jokin vitsi. Ei ollut vitsi. Hänhän vain cruunasi - ilmeisesti.

Mutta mitään syvällistä sanottavaa en croonista keksi, joten muistetaan se vain croonina.