Olisiko niin, että olisin tämän syksyn aikana jäänyt jonkin portin eteen neuvottomana - jättänyt sen avaamatta - kääntynyt pois? Olenko ryöminyt jonkin portin alta tai kiivennyt yli?

Mietintää.

Ei se näin hetkessä aukene, siis tuo ajatus. Jätetään se mietittäväksi uuden vuoden puolelle. Sillä nyt lähestyy adventtiaika julmetulla vauhdilla. Täytyy kiirehtiä laittamaan kesä- ja syksyasiat pois silmistä ja mielistä.

Tämä kori kukkineen on muisto elokuisilta tasavuotissyntymäjuhlaviikoilta. Se on majoittunut tuohon suht. keskelle keittiötä niin luonnollisesti kuin se olisi ollut siinä aina. Vielä en ole päättänyt, täytänkö korin jouluasioilla vai siirränkö sen odottamaan uutta kesää kukkineen.

Nämä ovat vain murto-osa kirjoista, joita olen poistamassa seiniltäni. Osa näistä tässä kuvassa olevista on jo uusilla paikoillaan eri puolella Suomea, kun olen myynyt ja lahjoittanut niitä koko syksyn. Tuli vain sellainen olo, että seinille pitää saada mahtumaan muutakin kuin kirjahyllyjä, joten kirjojen oli aika siirtyä uusille lukijoille. Karkeasti arvioiden lienen saanut pois jo yli 100 kirjaa. Vielä pari viikkoa minun 1 euron kirjaputiikkini on avoinna paikallisessa Kirppiksessä, sitten lopetan myyjänä olon ja lahjoitan loput jonnekin.

Nämä tyypit tässä ovat vielä kesäteloillaan. Parin päivän päästä niistä pyyhitään pölyt ja ne joutuvat tositoimiin isolla ruokapöydällä joulutähden ja adventtikynttelikön viereen asetettuina. Siinä niiden on joka aamu aina uudestaan heräteltävä mieleni joulun odotukseen. - Enkelikello kylläkin jää tuohon paikoilleen aina jouluaattoaamuun asti. Vuosia sitten heräsimme eräänä aattoaamuna enkelikellon helinään ja sen jälkeen sen kynttilöiden sytyttäminen on kuulunut minun jouluaattooni yhtä vahvasti kuin joulurauhan julistus.

Nyt lähtee siis - vähitellen - portti naristen avautumaan adventin aikaan, joulun odotukseen