Kuka kaipaa ylimääräistä jännitystä elämäänsä arkipäivän kauhujen lisäksi?  Minä ainakaan en.

Otetaanpa pari esimerkkiä lähimenneisyydestä: Miljoonasti olen leiponut puolen litran pullataikinan. Silti stressihormonit ovat lakipisteessään, kun jännitän, josko koko taikina tällä kertaa mahtuu pullina yhdelle pellille vai pitääkö jonkun 3-4 pullan takia paistaa toistakin pellillistä. Ja että olisiko pitänyt ennakoida ja laittaa vähemmän ensimmäisellekin. - Hirveän ongelmallista.

Ja mikä kauhuinen selviytymistarina siitäkin syntyy, kun Prismassa 4. ja 5. hyllyrivin välissä kissainruokia valitessaan yhtäkkiä huomaa, että päätä särkee, heikottaa. Ja mieleen nousevat kauhukuvat siitä, miten saa jonkun tajuamaan, että minulle pitää antaa pahoinvointilääkkeet laukusta ennenkuin alan oksentaa ja joudun värinään. - No, seuraavassa hyllyvälikössä olikin jo parempi olo.

Sitten kuitenkin jonkin verran tutisevana ja tuskanhikisenä ei sloggihyllyllä ollessaan muista, minkä numeroinen yläosa-sloggi piti ostaa eikä missään tapauksessa jaksa mennä sovittamaan. Ja junamatkaa varten sukkahousuja valitessa ei yksinkertaisesti jaksa selvittää pakettien merkinnöistä, minkäkokoiset eivät istuessa ala kuristaa mahaa aiheuttaen taas niitä ylläkin pelättyjä oksentamisia.

Ja tätä aasinsiltaa pitkin päivän jaksoon sarjassa Otteita Oikeasta Elämästä:

Kissa - Raportti ti - ke

klo 17:n jälkeen: E ulos; O sisään. Söi vähän ja lähti ulos mököttämään, kun en rapsutellut sitä tarpeeksi tarmokkaasti     (olin juuri syömässä).

19.35 J ulos

20.10 O sisään, ja E

22.00 E ulos. J sisään.

01.35 O K:n tyynyllä - halusi ulos. K päästi O:n ulos

06.0jotain J sisään. Söi.

06.09 Kissanvaihto. Change of Cats. J ulos, E sisään.

Lautasten vaihto.

 

ÄITI

Huom! Se puna-ailakin sukulaiskukka josta puhuin on juuri tuo KÄENKUKKA.

Dynastia on tv:n päällä.

Soitan varmaan iltapäivällä ennen kuin tulen.